# PRESIDENTIN KELLARISSA KUOLI POLIISI – MITÄ JOS HÄN TIESI LIIKAA?
PRESIDENTIN KELLARISSA KUOLI POLIISI – MITÄ JOS HÄN TIESI LIIKAA?
Alexander Stubbin turvallisuusvartiostoon kuulunut poliisi kuoli kesken työvuoronsa presidentin tilapäisessä virka-asunnossa. Viranomaisten mukaan tapaukseen ei liity rikosta. Mutta mitä tapauksesta oikeastaan tiedetään – ja missä kohdassa faktat loppuvat ja spekulaatio alkaa?
MUTCARION MEDIA | TUTKIVA / ALTERNATIIVINEN NÄKÖKULMA
3. marraskuuta 2024 Helsingin Munkkiniemessä tapahtui jotain poikkeuksellista.
Presidentti Alexander Stubbin turvallisuusvartiostoon kuulunut poliisi kuoli presidentin tilapäisen virka-asunnon kellarissa.
Ylen myöhemmin julkaisemien tietojen mukaan presidentti perheineen oli tuona viikonloppuna virka-asunnolla. MTV:n tietojen mukaan työvuorossa ollut turvamies ampui itsensä haulikolla kellarissa ja muut turvallisuusvartioston jäsenet löysivät hänet kuolleena.
Presidentille ilmoitettiin tapahtuneesta välittömästi.
Viranomaisten johtopäätös on yksiselitteinen: kyseessä oli kuolemansyyn selvittäminen, tapahtuma ei liittynyt poliisin työtehtäviin eikä siihen liittynyt rikosta. (Yle.fi)
Siihen voisi lopettaa.
Mutta MUTCARION Media haluaa esittää toisen kysymyksen.
Entä jos virallinen selitys ei olisi koko tarina?
Tämä artikkeli ei väitä, että Alexander Stubb, presidentin kanslia, poliisi tai kukaan muukaan olisi aiheuttanut poliisin kuoleman. Julkisuudessa ei ole näyttöä tällaisesta.
Sen sijaan tarkastelemme hypoteesia.
Mitä pitäisi olla totta, jotta väite siitä, että poliisi ”tiesi liikaa”, voisi pitää paikkansa?
Ja ennen kaikkea:
onko meillä mitään todellista syytä uskoa niin?
1. POIKKEUKSELLINEN KUOLINPAIKKA
Ensimmäinen asia, joka tekee tapauksesta väistämättä kiinnostavan, on tapahtumapaikka.
Kyseessä ei ollut tavallinen työpaikka.
Kyseessä oli Suomen tasavallan presidentin tilapäinen virka-asunto.
Presidentin turvallisuusvartiosto toimii aivan valtion ylimmän johdon läheisyydessä. Ylen mukaan turvallisuusvartiosto on Helsingin poliisilaitoksen palveluksessa, ja juuri Helsingin poliisilaitos vastaa presidentin turvallisuudesta. (Yle.fi)
Tällaisessa asemassa työskentelevä ihminen voi luonnollisesti nähdä ja kuulla asioita, joita suuri yleisö ei näe.
Se ei kuitenkaan itsessään tarkoita, että kuolleella poliisilla olisi ollut hallussaan jotain presidenttiä vahingoittavaa tietoa.
Tämä ero on olennainen.
Mahdollisuus tietää salassa pidettäviä asioita ei ole todiste siitä, että henkilö tiesi jotain rikollista.
Silti juuri tämä tekee tapauksesta otollisen erilaisille teorioille.
2. MITÄ VIRANOMAISET OVAT SANONEET?
Itä-Uudenmaan poliisi otti tapauksen tutkittavakseen, koska menehtynyt henkilö työskenteli Helsingin poliisilaitoksessa.
Poliisin julkinen kanta oli selkeä:
tapaus ei liittynyt henkilön työtehtäviin, eikä siihen liittynyt rikosta.
Kyse oli kuolemansyyn selvittämisestä, joka on salassa pidettävä, minkä vuoksi poliisi ei kertonut asiasta yksityiskohtaisemmin. (Yle.fi)
Tässä syntyy kiinnostava mutta tärkeä informaatiotyhjiö.
Kun viranomaiset eivät lain vuoksi voi julkaista kaikkea aineistoa, yleisö ei pysty itsenäisesti tarkastamaan kaikkia niitä tietoja, joiden perusteella johtopäätös on tehty.
Mutta tästä ei seuraa, että johtopäätös olisi väärä.
Todisteiden puuttuminen julkisuudesta ei ole todiste peittelystä.
Tämä on yksi salaliittoteorioiden keskeisistä ongelmista: salassapito voidaan helposti tulkita salailuksi, vaikka niillä ei ole sama merkitys.
3. ”HÄN TIESI LIIKAA” – TESTATAAN TEORIAA
Otetaan hypoteesi vakavasti ajatuskokeena.
Oletetaan hetkeksi, että poliisilla olisi ollut hallussaan erittäin arkaluontoista tietoa.
Jos teoria väittäisi, että hänen kuolemansa tarkoituksena oli estää tämän tiedon paljastuminen, tarvittaisiin vähintään näyttöä siitä:
1. mitä tietoa hänellä väitetysti oli, 2. miksi tieto olisi ollut vaarallista, 3. kenellä olisi ollut motiivi estää sen julkaiseminen, 4. kenellä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa tapahtumiin, 5. sekä ennen kaikkea näyttöä siitä, että kuolemaan liittyi ulkopuolinen henkilö.
Julkisesti saatavilla oleva aineisto ei tällä hetkellä osoita näistä ratkaisevasti yhtäkään.
Tämä on olennainen ongelma teoriassa.
Voimme kysyä:
”Mitä jos hän tiesi liikaa?”
Mutta seuraavan kysymyksen täytyy olla:
”Mitä hän tiesi?”
Ilman vastausta teoria jää teoriaksi.
4. ENTÄ STUBB?
Koska tapahtuma sattui presidentin virka-asunnolla, presidentin nimi yhdistyy väistämättä tapaukseen.
Mutta sijainti ei ole näyttö osallisuudesta.
Ylen mukaan Stubbille ilmoitettiin tapahtuneesta välittömästi ja hän järjesti seuraavan viikon alussa Presidentinlinnassa keskustelutilaisuuden henkilökunnalle.
Stubb kuvaili turvallisuusvartioston jäsenen kuolemaa järkytykseksi ja pyysi kunnioittamaan omaisten sekä läheisten yksityisyyttä. (Yle.fi)
Julkisesti saatavilla olevassa aineistossa ei ole näyttöä siitä, että Stubb olisi määrännyt poliisin tapettavaksi, osallistunut tämän kuolemaan tai tiennyt etukäteen tapahtumasta.
Siksi väite:
”Stubb tapatti turvamiehensä, koska tämä tiesi liikaa”
ei tällä hetkellä ole tosiasioihin perustuva johtopäätös.
Se on spekulatiivinen hypoteesi.
Ja juuri tällaisissa tapauksissa ero kysymyksen ja väitteen välillä ratkaisee kaiken.
5. SITTEN TAPAHTUI TOINEN POLIISIN ITSEMURHA
Tapaukseen liittyvän kiinnostuksen kannalta yksi erikoinen yksityiskohta on se, että kyse ei ollut ainoasta poliisiorganisaatiota ravistelleesta itsemurhasta.
Helmikuussa 2025 poliisissa työskennellyt henkilö kuoli Poliisihallituksen tiloissa Espoon Otaniemessä.
Ylen mukaan kyseinen kuolema johti myös virka-aseiden säilyttämiseen liittyvään esiselvitykseen. Valtionsyyttäjä kuitenkin korosti, ettei ketään epäilty siinä vaiheessa rikoksesta.
Presidentin turvallisuusvartioston jäsenen marraskuista kuolemaa ei puolestaan selvitetty poliisirikosyksikössä. (Yle.fi)
Yle kertoi samalla, että poliisin palveluksessa oli edellisenä vuonna tehnyt itsemurhan neljä henkilöä ja että runsaan vuoden sisällä tapauksia oli ollut viisi. (Yle.fi)
Tämä muuttaa perspektiiviä merkittävästi.
Jos presidentin virka-asunnon tapausta tarkastellaan täysin irrallaan muusta aineistosta, tapahtumapaikka näyttää äärimmäisen poikkeukselliselta.
Kun sitä tarkastellaan poliisiorganisaation laajemman tilanteen yhteydessä, esiin nousee toinen mahdollinen selitysmalli:
ongelma ei välttämättä liittynyt presidenttiin lainkaan.
6. MIKSI IHMISET SILTI EPÄILEVÄT?
Koska vallan ympärillä tapahtuvat selittämättömiltä tuntuvat kuolemat synnyttävät lähes automaattisesti epäilyksiä.
Presidentti.
Turvallisuuspalvelut.
Ase.
Kellari.
Työvuoro.
Salassa pidettävä kuolemansyyn tutkinta.
Kun nämä sanat asetetaan samaan tarinaan, ihmisen mieli alkaa rakentaa niiden välille yhteyksiä.
Mutta kiinnostava tarina ja todistettu tapahtumaketju ovat kaksi eri asiaa.
Journalismin tehtävän ei pitäisi olla sanoa ihmiselle, mitä hänen pitää ajatella.
Sen tehtävän pitäisi olla erottaa toisistaan:
mitä tiedämme, mitä emme tiedä ja mitä vain oletamme.
7. MITÄ JOS VIRANOMAINEN VALEHTELISI?
Tämä on vaikeampi kysymys.
Demokraattisessa yhteiskunnassa viranomaisten toimintaa täytyy voida kyseenalaistaa.
Historia tuntee lukuisia tapauksia eri maista, joissa valtio, turvallisuuspalvelut tai poliittiset johtajat ovat salanneet tietoja.
Siksi argumentti ”viranomainen sanoi näin, joten asia on varmasti näin” ei yksinään ole täydellinen journalistinen menetelmä.
Mutta myöskään päinvastainen logiikka ei toimi.
”Viranomainen sanoi näin, joten todellisuus on varmasti päinvastainen” on yhtä heikko päättelyketju.
Todisteita tarvitaan molempiin suuntiin.
Jos joskus ilmestyisi dokumentteja, todistajia, viestiliikennettä, teknistä näyttöä tai muuta riippumattomasti varmennettavaa aineistoa, joka olisi ristiriidassa virallisen tapahtumakuvauksen kanssa, asia pitäisi luonnollisesti arvioida uudelleen.
Tällä hetkellä tällaista näyttöä ei ole julkisesti esitetty.
8. EHKÄ KAIKKEIN EPÄMUKAVIN JOHTOPÄÄTÖS ON YKSINKERTAISIN
On mahdollista rakentaa tarina poliisista, joka työskenteli Suomen vaikutusvaltaisimman henkilön lähellä, sai tietää jotakin vaarallista ja joutui sen vuoksi vaiennetuksi.
Se olisi valtava uutinen.
Mutta ilman näyttöä se on vain tarina.
Tällä hetkellä julkisesti tunnetut faktat tukevat viranomaisten ilmoittamaa tapahtumakuvausta huomattavasti vahvemmin kuin teoriaa poliittisesta murhasta.
Silti yksi journalistinen periaate kannattaa säilyttää:
vallankäyttäjille saa esittää vaikeita kysymyksiä.
Samalla kysymysmerkkiä ei saa naamioida todisteeksi.
MUTCARIONIN JOHTOPÄÄTÖS
MUTCARION Media ei väitä Alexander Stubbin tappaneen tai käskeneen tappaa turvallisuusvartiostonsa poliisia.
Tällaista väitettä tukevia todisteita ei ole julkisesti saatavilla.
Tiedämme kuitenkin, että poliisi kuoli presidentin tilapäisessä virka-asunnossa kesken työvuoronsa, presidentti perheineen oli MTV:n tietojen mukaan rakennuksessa ja presidentille ilmoitettiin tapahtuneesta välittömästi. Poliisin mukaan kuolemaan ei liittynyt rikosta eikä se liittynyt menehtyneen työtehtäviin. (Yle.fi)
Siihen faktat tällä hetkellä päättyvät.
Sen jälkeen alkaa teoria.
Ja juuri siinä kulkee raja, jonka jokaisen vapaan median – myös vallankäyttäjiä aggressiivisesti kyseenalaistavan median – täytyy tunnistaa.
Älä usko teoriaa siksi, että se kuulostaa mahdolliselta.
Älä myöskään hylkää kysymystä vain siksi, että sen esittäminen tuntuu epämukavalta.
Etsi näyttö.
Tarkista lähteet.
Ja ajattele itse.
MUTCARION MEDIA Free your mind.